Otto Laurila oli erittäin taitava kärryseppä, hän muutti Jurvaan 1933.

Jaakko Laurila eli Pankin Jaakko oli veljesten setä ja muutti Jurvaan 1924, hän raudoitti ajokaluja.

Iisakki Mikinpoka Hautamäki oli Juha Laurila vanhemman vävy. Hän oli Ilmajokista juurta ja kärrynikkari.

Eino Hautamäki oli Iisakin  vanhin poika ja hän nikkaroi kärrynpyöriä ja rekiä.

Juha Hautamäki eli Hongiston Jussi, oli Iisakin toinen poika ja etevä kyläseppä, joka myös raudoitti ajokaluja.

Arvo Hautamäki

Arvo oli oikea kärryseppä, teki paljon ajokaluja ja jatkoi tätä työtä viimmeisenä kaikista Nopankylän miehistä. Oli parhaassa maineessa toisen maailmansodan jälkeisistä kärrysepistä. Ajokalutuotanto loppui 1955 paikkeilla ja Arvo teki vielä vuosia erilaisia sepäntöitä, sulkien pajan oven lopullisesti vuonna 1975. Viimeiset vuodet hän teki pienoismalleja vääränenäisestä kirkkoreestä. Arvo Hautamäen pajaa ylläpitää nykyisin Ilmajoki-seura ja se sijaitsee Myllytiellä, kohdassa josta haarautuu ”Kalamoontie”. Nopankylän lukuisista pajoista se onkin ainoana säilynyt.

Nopankylän viimeisen sepän Arvo Hautamäen pajan ovet sulkeutuivat  v.1975.

Lauri Hautamäki oli Iisakin neljäs poika, hän sorvasi kappoja ja teki kärrynpyöriä.

Mikko Laiteenmäki oli nuoremman Laurilan vävy ja kotoisin Huissilta. Meni viisitoistavuotiaana sepänoppiin Laurilalle, oli sällinä seitsemän vuotta ja tuli isäntänsä vävyksi. Muutti Laiteenmäkeen Koskenristille ja raudoitti Noppalaisten ajokaluja alkuaikoina.

Antti Pentinkorpi oli Laurila nuoremman sällinä neljä vuotta, asui Huissilla Pentinkorvessa ja raudoitti Noppalaisten kärryjä.

Juha ja Mikki Noppa olivat kuuromykkiä veljeksiä ja Laurilan entisiä sällejä. Raudoittivat paljon ja tekivät kumpikin erinomaisen hyvää ja komeaa työtä. Kumpikin muutti Kurikkaan 1920.

Matti Viitala, Lato-Matti

Mattilan Topi oli autopeltiseppä ja hän oikoi ja korjasi autoja Koskenkorvalla olevassa pajassaan. Topin isä oli Lato-Matti ja myös hänen isäänsä sanottiin Lato-Matiksi. Pentti Virrankoski kertoo haastatelleensa nuorempaa Lato-Mattia ja siinä takan edessä istuessaan, sieltä oli lentänyt nokikipinä takille. Vaistomaisesti hän oli pyyhkäissyt kipinän jättämää nokea, kun Lato-Matti oli ärjäissyt, -"Älä hinkkaa, puhalla perkele!” Kumpikin sekä nuorempi että vanhempi Lato-Matti oli joutunut nuorena Siperian reissulle. Heitä syytettiin poliisin taposta ja kun

kumpikaan ei tunnustanut, passitettiin molemmat matkaan. Kuusiston Reima kertoi, että he olivat siellä aikansa ja kun lopulta palasivat, toivat samalla tullessaan erikoisen maalausmenetelmän, jolla sai maharottoman kiiltävän maalipinnan aikaan. Eivät kuitenkaan kertoneet, mikä oli menetelmän salaisuus. Koskelan Jorma kertoi Lato-Matin vetäneen joka vappu venäjänlipun salkoon ja joka vappu oli virkavalta sitä alas repimässä. Lato-Matti oli taitava maalari ja hanurin soittaja.

Salomon Kalajainen teki Kalajaisjärven rannalla kärryjä yhdessä hänen veljensä Jaakko Aineskorven kanssa. Järven rannalla oli paja, jossa ajokalut rauroitettiin.

"Viimmein Kalajaasissa ruvettiin kopertamaan kärrynpuita, vaikka ennen oli värkätty vain maan ja myllyn kanssa." Samuli Paulaharju

Siirilän poliisi kertoi tarinan Rajamäen sepästä, jolla oli paja Kalajaisissa,

Seppä oli armoitettu tupakkamies ja tunsi huonoa omaatuntoa siitä, kun ei päässyt tupakan himostaan irti. Kerran hän päätti lopettaa tuskan kerralla ja sormin kiinni pitäen pisti tupakan pölkylle ja kirveellä alkoi viuhtoa tupakkaa palasiksi. Huusi ja kiroili, -"kyllä minä perkele sinulle näytän". Huuto ja mekastus kuului Nopankylään asti ja väki tuli hätiin, - "älä hyvänen aika sormille lyö". Mutta seppä vain kiihdytti vauhtia, kiroili ja terä läheni sormia hipoen kynsiä. Lopulta tupakka oli pilputtu ja ihme ja kumma, sormet olivat ehjät mutta niin oli poissa myös tupakan himo.