Eino Sydänoja

Syränojan Eikka oli ottopoika Sydänojan talossa ja hänestä kehittyi melkoinen mestari. Hän valmisti kumipyöräiset kilpakärryt ja myi ne Laharen Erkille Pietilänkylään. Kärryillä ajettiin Härmässä kilpaa ja hyvin pärjättiin. Kilpailun järjestäjä oli tehnyt vilppiä joka suututti Takalan Matin. Klopit yöpyi Takalassa.

Rippikoulua käydessä Eino alkoi rakennella lennokkeja ja llmajoen rippikoulussa tapaamiensa kaveriensa kanssa, he rakensivat yhdessä 1936-39 Grünau 9 tyyppisen liitokoneen. Koneen nimeksi tuli ILKAN POIKA. Koneen kyljessä omistajan nimi: llmajoen Purielentokerho. Sota katkaisi poikien haaveet lentää koneella. 200 tunnin henkilökohtainen rakentamistyö antoi oikeuden kokeilla lentämistä. Monet Ilmajokiset saivat tuntumaa lentämiseen Lauroselan larvassa.

Sodan jälkeen aloitettiin myös Harakka merkkisen koneen rakentaminen. Kone ei tullut koskaan valmiiksi.

Harjan Aarne, Syränojan Eikan rippikoulu kaveri, lähti Kanadaan 1930-luvun lopussa Ilmajoen Luoman kylästä. Kanadasta matka jatkui Seatleen ja Ameriikan nimeltään Arne M Harja, keksi "mustan laatikon". Tästä keksinnöstä johtuen, Boeing-yhtiö halusi hänet aivan väkisin sinne töihin. Harjun keksinnöt liittyy lentoturvallisuuteen ja lennon tapahtumien taltioimiseen lentokoneissa.

Syränojan Eikan valmistamat kilpakärryt, ohjaksissa Laharen Erkki  Pietilänkylästä.

Kurpan sepät (1821-1968)

Sepistä ensiksi mainittavin oli Laurilan suku, kantaisä Juha Mikonpoika Laurila eli Juha Laurila vanhempi, Kurikassa syntynyt ja oli lähtöisin Polvenkylästä. Sepänammattinsa hänen sanotaan oppineen Kauhajoella. Nopankylään hän muutti 1840-luvulla ja asui Myllyperällä Taloselan virkatalolle kuuluvassa Kurpan torpassa. Häntä sanottiin Kurpan sepäksi tai vanhaksi Kurpaksi. Kurpan seppä oli nopeudestaan hyvin kuuluisa, mutta sanotaan olleen usein huolimaton. Ankara viinamäen mies ja "kuivi" tahkoamis asentoon. Nimi Kurppa tulee kesäisin alueella pesivästä Lehtokurpasta ja joka päästelee erikoisen äänen lentäessään hämärässä.

Juha Laurila nuorempi asui elämänsä Kurpan torpassa ja häntäkin sanottiin Kurpan sepäksi. Raudoitti eniten ajoneuvoja Nopankylässä, parhaina vuosina sadat turkulaiset ja lisäksi 70-80 kirkkorekeä. Apuna oli aina pari sälliä, joista tuli aikanaan tunnettuja kärryseppiä. Nuorempi Laurila oli hyvin nopea seppä, ahkera ja "klippari" työssään. Pystyi keittämähän kirveen lavan ja terän yhteen yhdellä kuumalla vain kerran ahjossa käyttämällä. Teräksen karkaisemisessa hän oli mestari. Kuitenkin Kurpan seppä vähän "hosui" työssään, niin että laatu ei ollut kaikkein korkeinta, mutta hyvässä maineessa Laurilan kärryt olivat.

Laurila merkitsi työnsä teerenpyrstöllä, kärryissä näkyvin oli pyrstön

muotoon taivutetut astinlaudat. Myöhemmissä kärrymalleissa teerenpyrstö taivutettiin kärryn särmiin merkiksi tekijästä. Juha Laurila osti paljon rautaa velaksi Noppalaiselta kauppiaalta Matti Nyleniltä, eikä pitänyt kirjaa veloistaan. Nylen takavarikoi hevosen ja kaiken kelvollisen tavaran. Ahdinkoon joutuneen sepän pelasti Matti Kananoja, jolle Laurila teki töitä pitkän ajan. Mahdollisesti tämäkin tapaus edesauttoi Suomen ensimmäisen osuuskaupan perustamista juuri Nopankylään.

Rikhard Laurila olivat kolmannen polven seppiä. Rikhard Laurila oli talon isäntä ja kätevä kärryseppä. Rikhardin poika, Pentti Laurila oli nuorena miehenä isänsä pajalla ”sällinä”. Vanhempana muutti asumaan Lahteen ja perusti koko Suomen kattavan Rent-autovuokraus ketjun. Pentin siirryttyä eläkkeelle, hänen jälkeläisillään on nyt yrityksessä vetovastuu. Hän kertoi että jokaisella sepällä oli omat niksinsä, kärryt piti rauroittaa hyvin pohjasta. Tähän oli myös syynsä, sillä Friikoolin sepällä oli pahana tapana tehdä kestotesti,

”Friikooli joka oli isoo mies, meni seisomaan kärryille ja aloitti rytkyttämisen. Rytkäytti kerran kunnolla, jouset meni lengolle ja kärryjen pohja irtosi.”

Myös monella osalla ja sen muodolla oli tarkoituksensa. Muoto vaikutti kestävyyteen ja niiden piti myös erottua toisten seppien tekemistä osista.