Riemun seppä

Jaakko Valentin Frigård (1865-1944)

Nopankylän ja koko Ilmajoen merkittävimpiä seppiä oli Jaakko Frigård, myöhemmin Sairo. Hän syntyi Jalasjärvellä, Frigårdit olivat laajalti tunnettujen ja arvostettujen etevien seppien suku, joka oli lähtöisin Luopajärven Köykän talosta.

Suvun ensimmäinen tunnettu esi-isä on Jokipiin talon omistaja 1546 maakirjoissa mainittu Lauri Sigfridinpoika. Hänen isänsä Sigfrid mainitaan olleen saksalainen merimies. Tuolloin Jalasjärvellä oli 5 taloa, joista yksi oli autiona.

Jaakko Frigårdin isoisä Sameli Tuomaanpoika Köykkä, sittemmin Frigård, oppi sepän ammatin Jaakko Juhonpoika Könnin sällinä ja takoi lopun elämänsä Luopajärvellä Haapalan talon torpparina. Jo Sameli raudoitti ajokaluja opittuaan taidon Ala-Könnin mestarilta. Hänen poikansa Jaakko ja Tuomas perivät taidon isältään.

Jaakko oli musikaalisesti erittäin lahjakas seppä, Vaasalainen lehtori Levän taltioi häneltä yli 70 sävellystä.

Tuomas Valentin Frigård meni naimisiin Juho Kananojan sisaren, Hedvigin kanssa ja he muuttivat 1866 Kurikkaan, jossa asui ensin Kankaankylässä, sitten

Riemun sepän Jaakko Frigårdin raudoittama turnunmallinen kärry. Kimon ruukki

Koivistonkylässä ja asettui lopullisesti Viitalan kylään Anttilan talon torppariksi. Torpan nimi oli Pahkala ja Frigårdia nimitettiin Pahka-sepäksi. Opittuaan isältään Tuomas Frigårdilta sepänammatin, Jaakko Frigård muutti 1890 Nopankylään Seppi-Kokon talon Riemu nimiseen torppaan Myllyperälle. Häntä sanottiin Friikoolin Jaakoksi, Riemun Jaakoksi tai vain Riemun sepäksi.

”Talon nimi oli alkujaan Hiivanainen johon muutti ruotusotamies Klaara. Hän kun oli iloinen veikko, mutta siihen aikaan kun ei sanottu ”iloinen” vaan ”riemu”. Hän käänsi ruotusotanimensä suomeksi ja otti sukunimekseen Riemu. Friikoolin seppä taasen tuli vävyksi Myllyniemen taloon ja sieltä nuoripari muutti riemuun asumaan”. (Hautamäki)

Riemun Jaakko teki kaikkia sepäntöitä, hän oli verraton aurojen terästäjä ja Etelä-Pohjanmaan kansanopisto tilasi suuren osan rautaisista työkaluista häneltä. Hän raudoitti myös paljon ajokaluja ja pidettiin koko Nopankylän luotettavimpana seppänä. Kun hän meni Vaasan markkinoille myymään ajokaluja ja sepäntuotteita, ostajat kerääntyivät hänen ympärilleen ja ostivat nopeasti kärryt ja muut teokset. Riemun Jaakko oli tavallista kalliimpi seppä ja sai ollakin, sillä kun hän raudoitti kärryt niin niitä ei tarvinnut koskaan korjata.

Jaakko Frigård oli 190 cm pitkä "friski ja jyliä miäs" ja usein järjestysmiehenä eri

tilaisuuksissa, hyvin kunnollinen ja harras kristitty. Kokosi työllään talon, osti torpan itsenäiseksi ja hankki lisämaata. Vanhemmalla iällä viljeli pääasiassa maata.

Hilkka Lahti muisteli Jaakko Frigårdin hautajaissaattuetta kun he lapsina katselivat sitä Nopankylän koululta,

Tie oli aivan mustanaan väkeä, hevosia ja rekiä kun he alkoivat saattaa pitkänä jonona Friikoolin seppää täältä Huissin kautta Ilimajoen kirkolle”.

Eino Sairo

Jaakko Frigårdin poika Eino Sairo auttoi nuorena isää takomisessa ja hänestä tuli ammattiseppä. Itsenäisenä ajokaluseppänä hän ei juurikaan toiminut koska muutti nuorena Koskenkorvalle. Hänen pajansa on Ilmajoki-seuran vaalimana Pukarankosken korvalla. Jaakko Lahti muisteli, kun hän meni koulun jälkeen Sairon pajalle palkeita painamaan ja seppä antoi hänenkin takoa.

Eljas Sairo viljeli kotitaloa ja Valde Sairo asettui viljelemään päätilasta lohkaistua osuuttaan. Veljeksillä oli hieman erimielisyyttä, joten rajalinja sai metsittyä ja paja lahota pystyyn. Kumpikin oli kovia luonnoltaan, vasta Eljaksen kuoltua, rajalinja raivattiin jälkeen auki. Ennen sotaa Eljas Sairo toimi poliisina, mutta menetti toisen kätensä sodan aikana. Hän oli kuitenkin sisukas äijä, jonka päälle ei puettu paitaa ja