Luoman Mikki

Mikko Luoma sorvasi pyörän kappoja ja valmisti kärrynpyöriä sekä muutamia kasaanirekiä ja pulkkia.

"Mikki onkin oikein pyörämestari, eikä juuri muuta teekään, pyörän kun heittää menemään, toista jo kokottelee"

Luoman Matti

Luoman Mikin veli Matti oli kärrymies ja kulki laajalti kauppaamassa kärryjä.

Luoman Mattikin, kova linjaarien koettelija siihen sattui, kaahasi kärryylle rytkyttämään, puri mälliä ja sanoi: "Runnotahas vielä niitä!".

Samuli Paulaharju, kuvat Rintamaita ja Larvakyliä s.228

Viinamäki

Viitalankylässä Viinamäki oli ensimmäinen itsenäinen talo ja se erotettiin Keski-Koiviston talosta 1880-luvulla. Päärakennuksen eteläosa oli samaan aikaan Nokso-Koiviston pihatupa ja pohjoisosa Viinamäestä etelään ns. Torpanvainiossa sijainnut torppa. Torpan omisti Juha Lekle, hän lähti vuosisadan vaihteessa amerikkaan ja hänen vaimonsa piti ns. pennihäitä, eli pientä korvausta vastaan hän antoi pitää torpassa nurkkatansseja. Vaimo meni amerikkaan 1905, jolloin torppa siirrettiin Viinamäen tuvan jatkoksi.

Talon ensimmäinen asuja oli Frans Gröönroos (s.1.5.1863) ja hän harjoitti värjärin ammattia. Viinamäen sillalta noin 100 metriä alaspäin sijaitsi Nenättömän luomassa iso lampi joka tunnettiin ”färiörinlammi” nimellä. Mahdollisesti Grönroosit vielä Viinamäessä asuessaan harjoittivat värjärin ammattia.

Klasilanmäki

Klasilanmäki sijaitsee alkupäässä Nopankylästä Kurikkaan kääntyvän tien varrella. Nimensä se on saanut siitä, että siellä on aikoinaan valmistettu lasia, pääasiassa talojen ikkunaruutuja. Toisen maailmansodan jälkeen Klasilanmäen asutti Karjalainen Jääsken suku, joka saapui sinne Valkjärvellä valmistetulla "evakkoreellä". Malli muistuttaa rauskaperäästä vääränenää.

Metsäperien kärrymiehiä

Samuli Paulaharju kertoo kirjassaan keitä kaikkia Larvakylien kärrymiehet olivat, Tuohisaaressa takoi ja nikkaroi vanha Sameli ja Koskelasta tullut Santeri-seppä. Viitalassa kärryjä teki monet miehet, Viitalan nikkarit ja Tuomiston maalarit ja Friikooli seppänä sekä Ristiläänen. Koskelan loukolla olivat fälttisepätkin vaihtaneet aurat kärryjen raudoittamiseen. Rehuperällä häärittiin ja maan ja myllyn kanssa värkänneet Kalajaasten miehetkin vaihtoivat alaa viimeisinä. Luomankylässä Juha Siltalan poika, Juha Väliluoma teki ajopelejä ja maalasi niitä. Häjyluoman perällä Joeli-sepän poika Lakso-seppä koputteli rautoja puusosiin. Paloluoman kylällä seppä koputteli Alangossa ja Honkalan Jaakkoo nikkaroi puita. Luoman Matti koetteli linjaareja ja puri mälliä. Luoman Mikki sorvaa ja kasaa kärrynpyörät päivässä kasaan. Korpi-Heikin Samppa tekee korin samassa ajassa. Maalari maalaa ja sipaise tekijöiden nimet perälautaan kultaprompsilla: "Juho Peräkamppi Kurikka, Iisak Kahila Kurikka, Matti Luoma Kurikka." Siinä ne nimet on vakuuksina, jotta tohtii poskimällin takaa puhaltaa ostajalle.

Oli sellaisiakin kärrymiehiä kuin Saarelan Teffaani, Kriikku Aukusti, Pakan Matti, Koskelan Kärry-Salu, jotka eivät koippuraa nikkaroineet mutta olivat kauppamiehiä. Maksoivat ja lähtivät maantietä kiertämään.