Topuperän kärrymiehiä

1800 luvun alkupuolella Nenättömänluoman rannalla oli hiuluhuone ja siellä vesihiulu jota kosken voima pyöritti. Veden voimalla toimi isoo vasara, jonka jytinä kuului ympäri Nopankylää ja kauemmaksikin. Hamaripajan tärkein tuote oli fältti jonka mallin Salomon Koskela oli tuonut Lapväärtin fälttisepiltä.

Ajokaluteollisuus syntyi Nopankylässä 1860-luvun tienoilla, virikkeet oli saatu Viitalan- ja Kampinkylästä. 1863 oli suuret nälkävuodet, Valentin Kuusisto oli tuolloin 15-vuotias. Hän valmisti ensimmäiset reenpuut isäpuoleltaan, Jaakko Perälältä saamansa oppien mukaan. Reki teki kauppansa Isossakyrössä ja vaihtui viljasäkkiin. Samoihin aikoihin Könnin tuotanto loppui viimeisen mestarin kuoltua.

Kiesien joukkotuotanto alkoi 1869, kun Valentin Kuusisto valmisti ensimmäisen "Turkulaisen" kärrymallin. Kärryn raudoitti Juha Laurila vanhempi ja sen osti Antti Matalamäki Huissilta. Malli oli saatu G.A.Rydmanilta, joka oli tullut Ilmajoen kirkkoherran apulaiseksi ja tuonut samalla mukanaan kevyet linjaarirattaat. Seppä Oskari Hanka raudoitti Noppalaisen Valentin Kuusiston tekemiä rekiä 1870-luvulla.

Nopankylässä ajokaluja teki neljä eri ammattikuntaa, oli seppiä, nikkareita, maalareita ja toppareita. Parhaina aikoina seppiä oli takomassa rautaa 30 pajassa.

Pentti Virrankoski, "Kärryseppiä ja rekinikkareita". Viereinen kuva Suvisalmen mylly.

Nopankylässä oli useita vesivoimalla toimivia laitoksia. Kuvassa Hilkka ja Mikael Lahti

Valentin Kuusisto (1847-1932)

Oikeaa kärrynikkarien sukua oli ennen kaikkea Kuusiston suku, joka polveutui Valentin Kuusistosta (s.16.2.1847). Valentin äiti Maria, oli Ilmajoella pitäjän räätälinä ja apulaisnimismiehenä vaikuttaneen Petter Hällströmin jälkeläisiä. Valentin isä oli Erkki Kahn ja mitä ilmeisemmin vierasperäinen sukunimi oli ruotujakolaitoksen sotilasnimi. Tero Kuulan tekemän sukuselvityksen mukaan, Valentin isän juuret menee suoraan Kauhajoelle Filppulaan. Valee oli syntynyt Huissilla, mutta tuli nuorena Nopankylään. Kurikassa syntynyt Jaakko Perälä oli kätevä mies, joka opetti Kuusiston Valeelle puusepän ammatin. Valee harjoitti nikkarin ammattia koko ikänsä Suomen itsenäisyyden aikaan asti Rahnaston talon mäkitupalaisena. Hän alkoi ensimmäisenä koko Nopankylässä veistämään reen puuosia ammatikseen ja veisti kylän ensimmäisen "turkulaisen" puuosat. Ajokalujen lisäksi hän nikkaroi muutakin, teki ovia ja ikkunanpuitteita. Valee oli Nopankylän parhaita puuseppiä, nopea, kätevä ja huolellinen niin kuin sittemmin hänen poikansa ja vielä näidenkin pojat.

Heikki Kuusisto, (s.27.9.1873) Valeen vanhin poika meni ”reisimettään” eli kotivävyksi Vierikon taloon ja kävi sitten Vierikon Heikin nimellä. Oli hyvin nopea ja kätevä nikkari, teki paljon ajokalujen puuosia.

Jaakko Kuusisto, (27.5.1879) Valeen toiseksi vanhin poika asui Nopankylän Mukkalan maassa. Teki paljon hyviä ajokalujen puita, jopa 60 runkoa muutamassa kuukaudessa, silloin kun hänen pojat jo pystyivät auttamaan. Jaakko Kuusisto oli Nopan parhaita nikkareita, teki tavattoman hienoa työtä ja samalla ankaran pitkiä päiviä. Niinpä hän hankki höylän suihkeella komean talon.

Jaakon poika, Eino Kuusisto nikkaroi ja myös raudoitti paljon ajokaluja.

Iisakki Kuusisto (2.8.1885) aloitti nikkarin työt jo kolmentoista ikäisenä elättäen höylällä perheensä ja hankki vähitellen työllään talon. Nopeana ja taitavana puuseppänä hänkin teki hyvin paljon ajokalujen puuosia. Sen lisäksi opetteli sepän, maalarin ja topparinkin ammatit että pystyi tekemään itse kärryt alusta loppuun ja hyvin. Lisäksi taisi kirvesmiehen, muurarin, suutarin ja tietysti maanviljelijän ammatit. Hän oli mainio esimerkki Noppalaisten monipuolisesta kätevyydestä ja yritteliäisyydestä. Iisakki sanoi nasevasti elämänkertansa

"Mull on ollu yhyreksän virkaa ja näläkä kymmenes".

Juha Kuusisto (11.8.1891) teki paljon ajokalujen puita ja välitti ajokaluja. Asui vuodesta 1919 lähtien Kurikan puolella.

"Hyvä koto kun leivän muualta hankkii"