Jaakko Huhtaselta, joka oli aikaisemmin painattanut reklaamin Kurikan ajokalukoululle. Yhdistys alkoi hankkia asiamiehiä ympäri maata ja myös päätettiin työllistää kauppamatkustaja. Virkaan valittiin Sameli Toivonen Kauhajoelta. Toiminnan miehenä Sameli sai heti huomattavasti tilauksia aikaan, jopa ruuhkaa.

Oskari Hanka ehdotti toisien näyttelyiden pitämisen. Näyttely päätettiin pitää ja sitä varten valittiin toimikunta. Kilpailutöiden palkinnoista Oskari Hanka oli esittänyt kysymyksen, kummalle palkinto annetaan, työntekijälle vai näyttelyyn asettajalle. Hänestä oli väärin ettei esineen tekijää palkittu vaan näytteille asettaja. Hangan hyökkäys todennäköisesti kohdistui Jaakko Huhtaseen, jonka töistä osa oli valmistettu ajokoulussa.

Tunnusteluja ulkomaille myynnistä tehtiin, pääasiassa Venäjälle jonne lähetettiin edustaja. Todennäköisesti neuvottelut eivät siltäosin johtaneet tuloksiin. Yhdistys valmisti myös lasten rekeä ja keinuhevosta sekä leluja. Mallin valmistuksesta tuli maksaa vuokraa 25 penniä kerralta.

1902 Käsiteollisuus hallitus oli myöntänyt 100 mk matka apurahan edustajan lähettämiseksi Pietarin käsiteollisuus näyttelyyn. Lähtijäksi valittiin Ajokalukoulun johtaja J.Huhtanen, joka sieltä palattuaan antoi vaaditun selvityksen.

Pohjois-Suomesta oli tullut valituskirjelmä jossa sanottiin Kurikkalaisten myyvän

Finncarryn valmistama vaunu Kurikan käsityöläisten osuuskassan mallista v.1906

huonoa tavaraa. Kokous oli joutua pois raiteiltaan ja ajokalujen tarkastajiakin jo syytettiin. Asia selvisi että tavara oli muualla valmistettua.

Vuonna 1906 Kuopiossa järjestettiin kokomaata käsittävä käsityönäyttely. Kurikan käsityöläisten osuuskassa ja Kurikan ajokalukoulu päättivät ottaa osaa näyttelyyn. Näyttely sai aikaan eripuraa yhdistyksen jäsenten keskuudessa, seurauksena oli riidan jälkeen eräitten eroaminen yhdistyksestä. Näyttelyyn yhdistys sai vapaan rahdin rautateiltä ja sinne päätettiin viedä,

ajokaluja, satulasepän töitä, kangaspuita, lastenrekiä, kuparisepän töitä, lakkia, lastenleluja, karamellitöitä, erilaisia naistentöitä ja könniläinen kello.

Seuraavassa kokouksessa määrättiin tuotteet ja niiden tekijät, kaksi puhalsi aina yhteen hiileen siten että toinen teki puutyöt ja toinen sepäntyöt. Nelipyöräisen vaunun valmisti E.Järvinen ja S.Muurimäki, trilla J.Pitkämäki ja O.Hanka, Tanskalainen kärry J.Muurimäki ja S.Alanko, Turkulainen kärry J.Pienimäki ja J.Kujanpää, Kovaperänen pussikärry J.Muurimäki ja S.Alanko, Tavallinen pussikärry M.Lahti ja S.Valkama, Kurikkakärry I.Kahila ja I.Aho, Uskelan mallinen reki E.Järvinen ja S.Muurimäki.

Kuopion näyttelyyn oli mahdollista laittaa ponsi ja päätöslauselman, yhdistys asetti valiokunnan miettimään asiaa. K.Saari, I.Luhtala ja J.Huhtala valittiin laatimaan

ponnet. Sitä miten ponsien näyttelyssä kävi ei ole tietoa. Kuopion näyttelyn taholta oli annettu ymmärtää Kurikan saavan esittää palkintotuomareita näyttelyyn. Kuitenkin yhdistyksen esittämät ehdokkaat sivuutettiin Kuopiossa ja sen sijaan tilalle valittiin Kurikan ajokalukoulun johtaja J.Huhtanen Etelä-Pohjanmaalta palkintotuomariksi.

Tästä tuli lihava riita, jossa uhattiin olla lähettämättä yhdistyksen tuotteita näyttelyyn jos Huhtanen on niitä arvioimassa. Kuitenkin Kurikan käsityöläisten osuuskassa ja Huhtasen ajokalukoulu ottivat osaa asettaen tuotteitaan näytteille. Kummankin teokset palkittiin, mutta ensimmäistä palkintoa ei annettu kummallekaan. Arvostelu oli ankara, ajokalukoulussa visakoivusta valmistettu tanskan mallinen kärry sai toisen palkinnon.

Kurikan käsityöläisten osuuskassa suunnitteli osakeyhtiön perustamista, mutta ei edennyt pidemmälle ennen vuotta 1911, jolloin osuuskassa osti Huhtasen ajokalutehtaan hänen kuolemansa jälkeen.

Vuonna 1904 suunniteltiin Könnin kelloteollisuuden henkiin herättämistä ja asiaa mietittiin ja tutkittiin useamman kerran. Lopullinen hanke ei kuitenkaan toteutunut.

Kurikan käsityöläisten osuuskassan esitteet ja hinnasto ajokaluista.

Lähde: Lenni Huhtasen esitelmä Kurikan Maatalousnäyttelyyn 1936 ja Reino Haanpää.