Yleensä kaikki myytiin markkinoilla mutta jos myymätöntä jäi, Matti lähti maakuntaan kierrokselle tullen jonkun viikon kuluttua takaisin "pälsyliivin" povitasku rahaa pullollaan. Kylän kärrymiehet pääsivät rahan syrjään kiinni ja panivat taas kärry- ja rekityönsä alulle seuraavia markkinoita varten.

Joeli Rintala kertoi, että kerran Kananojalta oli jäänyt kärryjä myymättä Vaasan markkinoilla. Hän ei ollut siitä säikähtänyt vaan pisti kärryt junaan ja lähetti ne Ouluun. Lähti itse kolmen hevosmiehen kanssa maita myöden, jokaisella oli pitkät kärryjonot hevosen takana. Kolmen viikon kuluttua Matti palasi takaisin povi pullottaen rahaa, kaikki kärryt oli myyty. Pakan Matti oli usein matkoilla, siksi hän oli myös varautunut kylmän varalle. Kotona hänellä oli matkoja varten yksi susiturkki ja toinen samanlainen jossain pohjoisen majapaikoista. Hän oli myös päättänyt että Viitalankylään on perustettava kansakoulu, Matti oli sitä mieltä, että hänen ja kyläläisten lasten on saatava sitä opetusta mistä hän itse oli jäänyt paitsi.

Suupohjan rautatietä kun suunniteltiin, Kananoja kiinnitti aika-ajoin valppaana liikemiehenä siihen huomiota. Hän ryhtyi tositoimiin aseman saamiseksi Kurikan Koivistonkylään ja tarkoitusta varten hän keräsi jonkinlaista adressia rautatiehallitukselle lähetettäväksi. Asema olisi ollut kärryjen viennin kannalta huomattavasti Seinäjokea lähempänä.

Mikael Kuusiston ja Helmi Kananojan häät Kananojalla Viitalankylässä v.1927

Kananoja tunnettiin tarmokkaana miehenä, hanke olisi saattanut onnistua mutta kuolema ehti ensin. Kananojan liiketoiminta jatkui vuoteen 1912 asti, jolloin hän tapaturmaisesti joutui poistumaan. Kengittäessä "pieti" hevonen potkaisi häntä rinnan kohdalle.

Matti Kananoja oli kirjoitus- ja lukutaidoton, kaikki tulot ja menot olivat hänen päässään. Kuoleman jälkeen velkojia kyllä oli mutta maksumiehet vaikenivat. Matti ja Amalia Kananojalla oli 9 lasta ja puoliso joutui lujille Matin kuoleman jälkeen. Hänen ja perheen onni oli kuitenkin Matin eläessään tekemät kaksi huomattavan suurta henkivakuutusta. Käteen jäävää rahaa niistä ei paljon jäänyt velkojien viedessä osansa, talo kuitenkin pysyi suvun hallinnassa ja elämä jatkui Matin kuoleman jälkeenkin lasten kasvaessa. Lähde: Lenni Huhtanen

Amalia Kananoja (os. Autio)

Amalia Kananoja oli kotoisin Kurikan kappeliseurakunnalle kuuluneesta torpasta. Hänen veljensä asuivat siinä torppareina ja viljelivät maata. Kotitalo ja maat sen ympärillä sijaitsivat nykyisen Kurikan keskustan ja aseman paikalla. Unto Järvisen mukaan, Autioita pidettiin ns. ”parempina torppareina”. Osmo Rinta-Tassi ja Marja-Leena Sairanen kirjoittavat Muurimäen suvun sivustolla torpansopimuksen päättymisestä 1898 ja sen seurauksista. Tiivistelmä sivulta:

"Kurikan nimismies Albin Caselius totesi, että pappilan kaikki rintatorpat - Muurimäki, Kujanpää, Anttila, Autio ja Sarberg olivat virkatalolle haitaksi.  Tuomiokapitulin edustaja ja Kauhajoen kappalainen Eliel Meno, yhtyi Caseliuksen lausumaan. Antti Paavola tahtoikin Muurimäen, Anttilan ja Aution torppien poistamista, mutta Sarbergia koskeva päätös voitiin tehdä myöhemmin. Jyrä ja Kurikka yhtyivät Paavolan esitykseen. Katselmusoikeus teki päätöksen kaikkien viiden rintatorpan poistamisesta. Söderman jätti torppien sopimukset uusimatta. Sen sijaan pappilan muut torpat saivat 12. marraskuuta 50 vuodeksi kirjoitetut sopimukset ja sopimuksettomille torpille etsittiin uusi sijoituspaikka. Asiakirjat eivät kerro dramatiikasta, perimätiedon mukaan lähtö ei ollut ongelmaton. Aution torppa pysyi alkusijoillaan oikeuden päätöksestä ja häätöuhkauksista huolimatta. Söderman oli antanut suullisen luvan asumisen jatkamiseen ja pelastukseksi tuli häätökielto sekä vuoden 1918 torpparilaki," joka antoi mahdollisuuden lunastaa maat itselleen. B.I.Söderman kuoli 1909 ja perimätiedon mukaan päivää aikaisemmin lain voimaantuloa, uuden kirkkoherran kerrotaan tulleen yöllä ja tehneen Aution veljesten kanssa vuokrasopimuksen. Onnettomuudekseen he eivät tienneet torpparilaista ja seuraavana päivänä heille kerrottiin sellaisen astuneen voimaan. Lainmuutoksesta saatu tieto päättyi sukua järkyttävällä tavalla.

Kirjailija Orvokki Autio on Aution suvun jälkipolvea.