Matti Kananoja, hevosajokalu- ja maakauppias (1858 - 1912)

Pakan Matin suku polveutuu Ilmajoen Kauppilasta Rno.6 ja sen ensimmäisestä isännästä Tadeus Juhonpojasta (1546-1553). Kauppila oli yksi Ilmajoen kantatiloista, kun Kustaa Vaasa määräsi tilat veroluetteloihin ja isännät määrättiin maksamaan kruununveroa. Tadeuksen jälkeen tilat jakaantuivat 1566 Yli- ja Ala-Kauppilaksi Rno.8. Yli-Kauppilaan avioitui mm. Seppälän, Kirkon-Kokon ja Fossin talon tyttäriä.

Korpraali Johan Yli-Kauppila oli yhdeksättä sukupolvea ja Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Ilmajoen komppanian sotilas n:o 48. Johan Yli-Kauppilan sotilasnimeksi tuli Wiik ja tästä Kananojan Kalevi kertoi seuraavasti,

"Ruotsalaiset nimesivät suomalaisia omilla nimillään koska eivät osanneet ja vaivautuneet käyttämään suomalaisia nimiä. Kun mies kuoli, nimi vapautui ja se annettiin seuraavalle tulokkaalle. Johan Yli-Kauppila oli kolmas "Wiik" niminen saanut kahden aikaisemman saatua surmansa".

Ruotutorppana oli Karjanmaan talon Polvimäki-niminen torppa Ilmajoella. Johan Wiikin vaimo oli Lohtajalta, lapsia syntyi viisi joista Herman oli nuorin. Johan Wiik kaatui Oravaisten taistelussa 14.9.1808 ja on haudattuna sinne, lähelle taistelun muistomerkkiä.

Amalia ja Matti Kananojan kauppakartano Kurikan Viitalankylässä. Kuva v. 1921

Herman Wiik oli kasvattina ja haltijana Ilmajoen Seppälän talon Hakala nimisessä torpassa vuoteen 1820 saakka. Kurikan Vähä-Koiviston Komadin torppaan Herman muutti 1841 kymmenpäisen perheensä kanssa.

Hermannin vanhin poika Johan muutti perheensä kanssa Kurikan Viitalankylään ja otti sukunimekseen Kananojaksi.

”Asuinpaikan ojassa oli muuttopäivänä ollut parvi metsäkanoja, niistä saatiin sukunimi - ”Kananoja”. Terttu Hiuspää

Juhosta kerrotaan tarinaa, miten hän haki tyttärensä lapsineen pois Venäjältä,

"Juho oli kovettu äijä vielä vanhoilla päivillään, kun haki parissa viikossa hevosella tyttärensä Venäjän Arkangelista takaisin Suomeen, tämän miehen muutettua Amerikkaan. Myöhemmin tytär lapsineen muutti miehen luo perässä asumaan".

Juhon sisar Hedving meni naimisiin kuulun ajokaluseppä Tuomas Frigårdin kanssa.

Matti Kananoja, Pakan Matti oli huomattava liikemies ajokaluteollisuudessa. Hän harjoitti ajokaluteollisuutta Viitalankylässä ja rakennutti huomattavan suuren tehdasrakennuksen talonsa viereen. Rakennus oli pystytetty pääasiassa puutöitä varten. Parhaina aikoina hänellä oli töissä huomattava määrä miehiä "höyläämässä", myös pitkin Viitalan-, Kampin- ja Nopankylää hänelle tehtiin töitä.

Pajarakennuksia rekien ja kärryjen rauroittamiseen oli kaksi, sen lisäksi ajokaluja rauroitettiin Nopan-, Kampin- ja Viitalankylien sepillä. Matilla oli myös sekatavarakauppa jota hänen vaimonsa Amalia (os. Autio) hoiti pääasiassa isännän ollessa usein ”pyörien päällä” maailmalla. Kauppaan oli hankittu kylän ensimmäinen telefooni asiain hoitoa varten.

Kärryteollisuuden lisäksi hän harjoitti verrattain suurta kärryjen ja rekien välitysliikettä ja osti 1908 jokseenkin kaikki Nopan-, Viitalan- ja Kampinkylän mestareiden tekemät työt valmiina ja puolivalmiina. Matin maksamiin hintoihin oltiin yleensä tyytyväisiä.

Tuotteet hän myi pääasiassa markkinoilla aina Porista Rovaniemelle saakka, jopa Venäjälle ja Ruotsiin. Varsinkin Ruotsiin niitä alkoi mennä, kun Kananojan kärryt oli voittanut toisen palkinnon siellä pidetyissä maatalousnäyttelyissä. Matti Kananoja harjoitti myös huomattavaa myyntiä maakuntaan ja hänellä oli useita vakinaisia asiamiehiä eripuolilla maata. Kun oli tiedossa huomattavat markkinat, hän osti kaikki paikkakunnalla valmistuvat ajokalut. Ostaessaan sopi vielä että myyjän oli tuotava tavara samaan kauppaan mm. Vaasan markkinoille. Myytävänä saattoi olla satakin kärryä Vaasan torilla, Matin pitäessä itse huolen myynnistä. Kun muita myyjiä ei ollut, hän hallitsi koko myynnin ja määräsi täten hinnat.